Sarvien keittämistä

Saimme neljä lihalaatikollista täynnä tuoreita sarvia. En pysty sanoin kuvaamaan hajua, mutta kerrottakoon, että lähestyessäni avointa katosta jossa sarvia säilytettiin yön yli muovilaatikoissa ja pressun suojissa haistoin sarvet ja mädän lihan jo useita metrejä kauempana. Ja kerron vielä, että pressun nostaminen ei ollut tähtihetkiäni -oksennus ei ollut kaukana

Laitoimme ripeästi tulet kolmen rautapadan alle ja sarvet veteen kiehumaan. Tässä kuluisi koko päivä keittäen sarvia. Ideana on keittää niitä niin kauan, että sarven sisällä olevan huokoisen materiaalin saa helposti kapsuteltua ulos jonka jälkeen sidoskalvon saa rapsuteltua ja harjattua pois.

Vain muutama pataan menevä enään ja jäljelle jää verisiä laatikoita. Pesimme ne tietysti jälkikäteen!

Sarvia odotellessamme ja leppoisan mädän lihan hajun roikkuessa yllämme keskityimme muihin tehtäviin kuten muiden käsitöiden tekoon esim. puulusikan vestämiseen jne. Välillä lisäsimme puita ja itse hakkasin halkoja ainakin 30-45minuuttia ihan vain hakkaamisen ilosta!

Koiranikin (Paddy) pääsi seurakseni koulupäivän ajaksi! Raukkaparka ei tykännyt mädän lihan tuoksuista ja pyrkikin jalkojeni alle turvaan jos joku toi sarvien sekoittelussa käytetyn kepin lähelle. Ei se näköjään ihan mikä vaan koirallekaan kelpaa!

Tässä tehdään kirveellä vuollen lasta-lusikkaa

Ensimmäiset sarvet kopsuteltiin puhtaaksi hirttä vasten.


Seuraavaksi sarven sisäosat rapsuteltiin suuremmista jämistä ja reunat siistittiin


Ja viimeinkin pääsimme pesemään sarvia! Haju ei edellenkään ollut mielyttävä, mutta se helpotti huomattavasti kun sidoskalvot saatiin raavittua ja harjattua pois ja sarvet kuurattua mäntysuovalla.



Sarvet jätettiin kuivumaan pihalle raatokärpästen seuraksi josta opettaja ja muuta opiskelija olivat siirtäneet ne myöhemmin iltapäivälle sisälle turvaan.