Puumukini

Tänään pääsin jatkamaan mukini tekoa. Ikävä kyllä en muistanut ottaa kuvia puukairalla reiän tekemisestä. Se kuitenkin meni siten, että porasin reiän ensin yhdeltä puolelta jonka jälkeen käänsin pölkyn ja porasin sitten toiselta puolelta läpi. Poraaminen oli hankalaa märän puun takia kun lisut ja purut tuppasivat jäämään terän ja puun reiän reunan väliin. Poraamista auttoi kun säännöllisin väliajoin nostin terän puun sisältä ja kopsutin märät purut pois reiän sisältä.

Seuraavaksi otin kourutaltan ja puunuijan käteeni ja hakkasin reiän isommaksi. Kuulema reunani on ehkä hitusen liian ohut, mutta enköhän kuitenkin saa sumplittua ja tehtyä mukini vesitiiviiksi ja valmiiksi. Tämä oli oikeastaan hauskin osuus mukin teossa =D

Tuleva juomamukini sisältä. Näyttää jo joltain verrattuna alkulähtökohtaan!

Ja sitten mielestäni tylsin ja pitkäveteisin puuha: hiominen... *sigh*

Opettaja tuli ohjeistamaan hiomisessa kun puuhasin muuta joten kai oli aika tarttua hommaan.. Hiomapapreina 80:stä karkeaa paperia.

 pyöritettynä pyöreän puupalikan ympärille.

Vaihdoin hiomisasentoa useasti. Välillä mukin hahlo oli puristimessa kiinni ja välillä polvieni välissä ja sitten pöytää vasten ja kädessä ja... Tylsää oli enkä saanut sisäpintaa siltikään vielä niin sistiksi kuin haluan. Aina on joku lovi tms joka ei halua hioutua pois. No, myöhemmin uudellen ja hitusen vähemmän karkealla paperilla.

Käsin hiomista niin kuin silloin rautakaudella tehtiin ;) (Ehkei kuitenkaan ihan näin)

jatkuu myöhemmin...

Ravattulan Ristimäen kaivauksilla

Ravattulan Ristimäki

Heti ensimmäiseksi mäelle astuttaessa näkee upean esiin kaivetun aidan perustukset. Aitaa ei ollut saatu kokonaan kaivettua esiin, mutta aidan kaarevuus oli selkeästi nähtävissä.


Kuulimme, että painanteet jotka ajattelin vain tulleen maatuneista puunrungoista, joita näkee joka metsässä olivat tosiasiassa hautapaikkoja. Ja kun aloin uudelleen katsomaan näin painanteita joka puolella. Hautoja on kuulema noin 300kpl ja nyt oli vasta tutkittu 31 ja kaksi muuta olivat vielä auki.
Painanne näkyy kuvassa huonosti, mutta se on tuossa noissa kohdin mihin noita risuja ja metsän `roskia`on kerääntynyt enemmän.


Ja tässä on Suomen vanhimman löydetyn kirkon paikka. Kirkon seinät kaivettiin aikoinaan esiin, kuvattiin, mitattiin, otettiin materiaalia tutkimuksia varten jne ja kaikki maa laitettiin takaisin paikoilleen suojaamaan muinaisjäännöstä elementeiltä (ja varsinkin ihmisiltä!).


Tässä on erään harrastelijan tekemä näkemys siitä miltä kirkko on mahdollisesti saattanut näyttää 1100-luvulla.


Arkeologian opiskelijoita vauhdissa. Taustalla on Aurajoki ja kaivausten reunalla takana pelloilta tuotuja isoja kiviä. Siinä seuratessamme eräs opiskelija löysi peukalon kokoisen sirpaleen keramiikkaa ja itse ainakin innostuin kovasti ollessani löydön `todistaja`! ^_^


Siirryimme Ristimäen toiselle sivulle katsomaan aukikaivettuja hautoja. Keskimmäinen hauta on jo tutkittu ja peitetty, mutta uloimmat ovat vielä tutkimatta. Siellä he oikeasti sutivat pienillä pensseleillä sellaista mikä omaan silmääni näytti vain hiukan erilaiselta hiekalta.. Yhdessä haudassa oli vielä jopa jäljellä arkun reunapuuta! Ja toisesta oli löytynyt kolmessa osassa oleva rautaesine. Sellainen pitkulainen joka oli toisesta päästä isompi ja toisesta kapeampi ja meitä arvuuteltiin mikä esine mahtaisi olla. Eräs opiskelijatoverimme esitti arvauksen josko esine olisi jonkinlainen tulusrauta eli tulentekoon tarkoitettu väline.


Alla vielä ulommainen hauta lähempää. Tummansävyisempi maa on ihmisruumiin/arkun jne maatunutta jäännettä. Kaikki haudat olivat itä-länsi suuntaan ja katse kohti itää.


Ristimäen kaunista maisemaa
Katse kohti Kuralaan


Ja kohti Lieto ja ohikulkutietä


Seuraavaksi meidät johdatettiin viereiseen pikkumetsään katsomaan rautakautista hautakalmistoa. Usko tai älä, mutta nämä kivet eivät ole jääkauden tänne tuomia vaan ihmisen siirtämiä ja paikoilleen asettamia. Hautakalmisto on alueena noin 20x20m ja vain yksi koekaivaus on onnistuttu tekemään rahoituksen hiipuessa olemattomiin. Koekaivauksessa oli löytynyt 570-luvulla (?) haudattu mies. Eli keskellä parhainta rautakautta! Olisi upeaa tutkia tuo alue ja saada lisää tietoa Turun alueen esihistoriasta! Harmi todellakin, ettei rahaa ole :(

Tue lahjoituksella: http://www.ravattula.fi/ala7.htm 

Lopuksi vielä kävimme hitusen isommassa metsikössä katsomassa löydettyä kuppikiveä. Iso kivi/lohkare oli aikoinaan räjätetty kun alueelle oli kaavailtu rivitaloasuntoja kauniilla Aurajokinäkymällä. Olisi kyllä upea paikka talolle, mutta itse tykkään, että jätetään myös historiaa rauhaan ja arvostetaan tarinoitamme ja lähtökohtiamme kansana...

Tässä lohkareessa näkyy selkeästi lommoja yhtenäisissä kahden riveissä tuossa alareunassa. Ne olivat aika matalia ja ne on aikoinaan kivikaudella tehty hieromalla hiekkaa veden avulla jonkin pyöreähkön kiven tms avulla. Kuppikivien tarkoitusta ei tiedetä, mutta Turunkin alueella niitä on useita! Tämä kivi on nimetty hauskasti Wiltsunkiveksi kiven löytäjän mukaan.

Kerroin isälleni Ristimäen reissusta ja hän kertoi, että on löytänyt kävelyreissullaan Raision Haunisissa samanlaisia upotuksia/lommoja isoissa kivissä. Siellä täytyy ehdottomasti käydä joku kerta!



Tarkempaa tietoa:
Ristimäestä / about Ristimäki http://www.ravattula.fi/
Kartta muinaisjäännöksistä /  map of found relics
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_kartta.aspx?KOHDE_ID=202010026
!!! SUOSITTELEN!!!   Muinaisjäännösten rekisteri / antiquities register
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=202010026
Kulkuohjeet / how to get there http://www.ravattula.fi/kulkuohjeet.pdf

*ajankohtaista (12.9.2016)) Ristimäestä  http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/2777835/Kirsi+VainioKorhonen+++Historiamme+syntysijoilla

Kangasnappeja

Etupistoilla ompelua reunoja `pitkin`


Kiristin lankaa varovasti jotta kangas rypyttyisi


Tässä vaiheessa olisi kankaan sisälle vielä voinut laittaa jotain sisään ja vain ommella napin heti takkiin tms, mutta tarkoituksenamme oli tehdä nappi kokonaan kankaasta ja pitäytyä rauta- ja keskiaikaisissa tavoissa..


Kiristin vielä lisää


Sitten litistin palluran ja ompelin ulkoreunoja pitkin samalla tavalla kuin aiemmin ja kiristin taas langan kunnes...


Sain aikaiseksi söötit pienet palluranapit

Neulasuoja ja ompeleita

Mäki ku muutki!!!

Eli näin kun tunnilla pussukan sijaan osa teki neuloille kantojutskaa. Päätin tehdä itselleni myös.

Vain pala kangasta ja maitopurkista pahvia ja niillä pääsin hyvin alkuun!

Ja sivusaumojen jälkeen käänsin kankaan oikeinpäin

jatkuu myöhemmin...

Käsin ompelua

Saimme tehtäväksi ommella kaksi pellavanpalasta yhteen ensin suoraompeleella ja sitten viimeistellä sauman päärmepistoilla. Alempi kangas aseteltiin noin 1/2cm-1cm yli ylemman ja ommeltiin suoralla yhteen. Sitten sauma käännettiin kahteen kertaan ja ommeltiin päärmepistoilla siistityn sauman saamiseksi sekä, ettei sauma purkaantuisi helposti. Tätä ommeltahan käytetään mm. farkuissa.

Unohdin kuvata ensimmäisen ompeleen, mutta tässä muu

Ja valmis!

Sarvien jako

Siivottujen sarvien jako haluavien kesken. Vegaanit ja osa vegetaristeista jättivät ottamatta vastaan sarvia eettisistä syistä.

Haju oli edelleen läsnä ja sarvien sisällä oli kärpästen munia.. En halunnut kuvia sillä tässä kohtaa se oli jo minullekin ällöttävää *yök!*

Tässä oma saaliini. Saavat puolestani kuivua koululla pii-itkän aikaa ennen kuin tuon ne kotiin säilytettäväksi. Ja ensi keväänä teemme näistä jotain

Muinaisasuni pussukka

Ja tässä muinaisasuuni tuleva pieni pussukka jonne voin laittaa muinaisen matkapuhelimeni sekä muinaiset rahani, bussikorttini jne...


No, heti ensimmäiseksi ompelin opettajani mukaan kankaat väärinpäin. Eli nurja puoli jäi ulos, mutta... Itsestäni se puoli oli siistimpi, pehmoisempi ja se oli mielestäni kutsuvampi. Joten jätin sen silleen.


Päärmepiston harjoittelua eli siistin sauman tekemistä.


Tein parit nyörit pussukkaan solmeilemalla. Tarkoituksena on sulkea pussi vetämällä molemmin puolin yhtä aikaa naruista.


Halusin minulla sopivan viimeistelyn joten letitin helkutin pitkän nauhan ja ompelin sen pussukan taitokseen.


Tässä kohtaa suunnittelin jo olevani valmis kunnes keksin kaikkea muuta mitä lisätä pussukkaan!


Viimeistelin pussukan suuaukon ja ompelin nauhat ulkosaumoihin kiinni


Tupsusta jäi hassun näköinen


Pyöritin siis tupsun ympärillä 5mm alemmas kiinnityskohdasta lisää lankaa


Solmin langat


Ja voila! Tupsu näytti jo hitusen paremmalta

Sarvien keittämistä

Saimme neljä lihalaatikollista täynnä tuoreita sarvia. En pysty sanoin kuvaamaan hajua, mutta kerrottakoon, että lähestyessäni avointa katosta jossa sarvia säilytettiin yön yli muovilaatikoissa ja pressun suojissa haistoin sarvet ja mädän lihan jo useita metrejä kauempana. Ja kerron vielä, että pressun nostaminen ei ollut tähtihetkiäni -oksennus ei ollut kaukana

Laitoimme ripeästi tulet kolmen rautapadan alle ja sarvet veteen kiehumaan. Tässä kuluisi koko päivä keittäen sarvia. Ideana on keittää niitä niin kauan, että sarven sisällä olevan huokoisen materiaalin saa helposti kapsuteltua ulos jonka jälkeen sidoskalvon saa rapsuteltua ja harjattua pois.

Vain muutama pataan menevä enään ja jäljelle jää verisiä laatikoita. Pesimme ne tietysti jälkikäteen!

Sarvia odotellessamme ja leppoisan mädän lihan hajun roikkuessa yllämme keskityimme muihin tehtäviin kuten muiden käsitöiden tekoon esim. puulusikan vestämiseen jne. Välillä lisäsimme puita ja itse hakkasin halkoja ainakin 30-45minuuttia ihan vain hakkaamisen ilosta!

Koiranikin (Paddy) pääsi seurakseni koulupäivän ajaksi! Raukkaparka ei tykännyt mädän lihan tuoksuista ja pyrkikin jalkojeni alle turvaan jos joku toi sarvien sekoittelussa käytetyn kepin lähelle. Ei se näköjään ihan mikä vaan koirallekaan kelpaa!

Tässä tehdään kirveellä vuollen lasta-lusikkaa

Ensimmäiset sarvet kopsuteltiin puhtaaksi hirttä vasten.


Seuraavaksi sarven sisäosat rapsuteltiin suuremmista jämistä ja reunat siistittiin


Ja viimeinkin pääsimme pesemään sarvia! Haju ei edellenkään ollut mielyttävä, mutta se helpotti huomattavasti kun sidoskalvot saatiin raavittua ja harjattua pois ja sarvet kuurattua mäntysuovalla.



Sarvet jätettiin kuivumaan pihalle raatokärpästen seuraksi josta opettaja ja muuta opiskelija olivat siirtäneet ne myöhemmin iltapäivälle sisälle turvaan.